tiistai 15. marraskuuta 2011

Tulevan yksityisyrittäjän arkea

Tässä nyt harjoitellaan tulevaa yksityisyrittäjän arkea varten. Koska arki muodostuu käytännössä vain kivoista asioista, on hassua, että silti aloittamisen kynnys kohoaa milloin mihinkin. Vaikka tehtävänä olisi vain lähettää pari sähköpostia tai soittaa pari puhelua, ei alkuun meinaa päästä sitten millään. Näistä asioista alkaa tehdä päässään mörköjä - entä sitten, kun firma oikeasti pyörii ja asioita pitää oikeasti tehdä kovemmalla temmolla? Miten sitten saan itseäni niskasta kiinni, jos nytkin jo meinaa välillä olla miljoona muuta asiaa mieluummin työnalla?

Olen huomannut, että organisointitaitoni tulevat vihdoinkin tarpeeseen! Eikä minun tapauksessani voida puhua pelkästään organisointitaidoista, vaan pikemminkin pakonomaisesta organisointitarpeesta. Tokihan viidellä eri värisellä ja kokoisella post it-lapulla pääsee jo pitkälle, mutta kauniiden to do-listojen tekeminen ja koristeleminen, kalenteriin piristyskuvien piirtäminen, itse itsensä kannustaminen "hyvä Jii sä pystyt tähän"-tyylisten lappujen/tekstien piilotteleminen laukkuihin tai muistioiden reunoihin - se se vasta on organisointia.

Olen myös tajunnut jotain. Olin ennen stressaava ihmishirviö, joka ei jaksanut mitään ja joka vain suoritti. Nyt, kun olen aloittamassa uutta suuntaa, huomasin (vaikkakin vain mielessäni) kiirehtiväni, hössöttäväni, stressaavani - ja mistä?! Asioista, joiden tekemisestä pidän ja nautin. Olen luullut olevani zen-tilassa tämän ominaisuuteni kanssa, mutta näköjään työnarkkis mikä työnarkkis ei koskaan opi. Ennen olisin selittänyt itselleni, että mä nyt tiskaan ensin, sitten mä teen ton ja ton jutun tai mä vaan vähän aikaa katon telkkaria ja sit mä kyllä. Paskat siitä sit mä kyllästä koskaan mitään tullut. Nyt, kun jokin tajuamisen aalto on pyyhkäissyt ylitseni, ajattelen: hmm, taidanpa siivota keittiön, koska sitten on mukavampi puuhailla muuta. Ja sitten mä myös siivoan sen, ja sitten mä myös teen sitä, mitä pitääkin. Eli kyse ei ole enää asioiden lykkäämisestä, ei enää kun tämän on tiedostanut. Ja tiedostin mä jotain muutakin: kun on tilivelvollinen käytännössä vain itselleen, voi myös välillä sanoa: "aivan sama, nyt mä pelaan pleikkaria" ja sit vaan pelaamaan. Asioita saa paljon paremmin tehtyä, kun tiedostaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä nyt. Itse asiassa: kaikkea ei voi tehdä nyt. Se on mahdotonta. Yhtä mahdotonta kuin tästä blogista selvän saaminen.

Jules*

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

LOGOKILPAILU

Nyt Sinulla on mahdollisuus olla mukana tulevan yritykseni toiminnan suunnittelussa. UI! Production & Publication tarvitsee visuaalisen ilmeen ja Sinä voit olla sen toteuttaja. Tässä vaiheessa käynnistämme visuaalisen ilmeen suunnittelun logokilpailun merkeissä. Kilpailun ratkettua toteutamme visuaalisen ilmeen laajemmin yhteistyössä voittajan kanssa.


Tehtäväsi on suunnitella logo, lähettää se jpg-muotoisena osoitteeseen uiproductionandpublication@gmail.com. Muista mainita viestissäsi, saako kuvan julkaista Facebookissa ja UI!:n sivuilla. Logo tulee lähettää oheiseen sähköpostiin viimeistään 20.11.2011 kello 20.11 mennessä.

Kuvat julkaistaan Facebookissa 21.11. ja äänestysaikaa on marraskuun loppuun. Voittajan valitsee asiantuntijaraati, mutta yleisön äänillä on merkitystä - 1/3 äänistä koostuu yleisöäänistä, joita annetaan UI!:n Facebook-sivuilla. Voittaja valitaan joulukuun 6. päivään mennessä. Voittajalle ilmoitetaan julkisesti.

Voittajalle on luvassa rutkasti mainetta ja kunniaa, mutta ei rahaa (ei ainakaan logovaiheessa). UI! tarjoaa muonituksen voittajalle, kun visuaalista ilmettä suunnitellaan. Luonnollisesti suunnittelijan nimi mainitaan aina logon käytön yhteydessä, mutta logo rekisteröidään firman perustamisen yhteydessä firman nimen alle.


UI!:n vinkkejä suunnittelijalle:

1 Suositeltavaa on käyttää perustettavan yrityksen nimeä logossa
2 Logon ohessa voi olla myös iskulause, joka sopii mielestäsi perustettavalle yritykselle
3 Värien kanssa leikittely on sallittua
4 Ammattimaisuuden tulee kuvastua myös logosta

Onnea kisaan!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Valmiit...

Seuraavaksi tapahtuu aina seuraavaa.
Ihmisen tulee uskaltaa.

Jos ei ole onnellinen, kannattaa tutkia tilannetta ja selvittää, onko asialle tehtävissä jotain. Useimmiten on. Joskus tarvittavat muutokset ovat pieniä arkipäivän asioita, mutta joskus tuntuu, kuin esteet edessä olisivat valtavia vuoria, joita siirtämään ei ihmisen pojasta ole. Pelkästään jo ajatustyö tällaisista muutoskohteista on askel parempaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että onnellisuuden tavoittelu on aivan yhtä mahdotonta kuin tosi rakkauden etsiminenkin. Onnellisuudelle (kuten rakkaudellekin) voi antaa puitteet, mutta lopputuloksen saavuttaminen ei ole (onneksi ja valitettavasti) vain meistä itsestämme kiinni. Läheisemme, elinympäristömme sekä valintamme ja jokaisen vastaantulijan valinnat vaikuttavat koko ajan - halusimme sitä tai emme.

Miksi kuulostan saarnaajalta?

Tiedän kokemuksesta, mitä on olla onneton. Tiedän, miltä tuntuu olla turhautunut. Tiedän, miten perseestä on tuntea olevansa merkityksetön.

Minulla asiat lähtivät parempaan suuntaan vaiheittaisesta tiedostamisesta. Sitten seurasi suvantovaihe, jossa tunnusteltiin, mihin suuntaan nyt kannattaisi sitten oikein mennä. Sitten alkoi karsinta: elämästä piti karsia pois onnellisuuden edestä sitä hidastavat tekijät. Tämän jälkeen tuli aika konkretisoida tavoitteet ja alkaa kasata elämää uudestaan niiden pohjalta.

Nyt olen onnellinen. Pysähdyn vähän väliä miettimään, että kannattiko luopua turvallisuudesta, varmuudesta ja sukeltaa pää edellä tuntemattomaan? Ai kannattiko? No kuule kyllä, sillä silloin kun turvallisuus muuttuu tylsyydeksi, varmuus turhauttavuudeksi eikä pää edellä uskalla kävellä edes lähikauppaan, ei elämä ole enää elämisen arvoista. Pahinta siinä on, että sitä ei meinaa nähdä. Mutta, voi pojat, sitten kun sen näkee ja lähtee toimeenpanemaan asioita, sitten se vasta kolahtaa päälle.
Se onnellisuus.

Olen vapaa, teen vain asioita, joista pidän ja joista nautin. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Toki elämässä on aina myös ikäviä asioita, velvollisuuksia joita ei niin mielellään tekisi. Mutta näidenkin asioiden kanssa eläminen on paljon helpompaa, kun se muu paketti on kasassa ja toimii.

Fiilistä voi vain yrittää pukea sanoiksi. Toivottavasti tästä jotain tolkkua edes sai. Tässä vielä pari keinoa, joilla tavoitella fiilistäni tässä uuden elämän ensimmäisinä hetkinä:


Kiitos.

Jules*

Paikoillanne...

luet UI! Production & Publicationin blogia. Päätin perustaa blogin jo tässä vaiheessa, kun suunnittelutyö on fiilistelyasteella, firman toimenkuva toivomusvaiheessa ja kaikki muutenkin levällään kuin [täytä tähän vapaa valintainen genetiivi ja nominatiivi haluamastasi substantiivista]. Näin kaikki halukkaat pääsevät mukaan matkalle. Blogini tarkoituksena ei ole opettaa kenellekään mitään eikä opastaa firman perustamisessa. Tarkoituksenani on avata teille erästä taivalta tällä tiellä ja se taival on minun. Astele sinä missä halajat, tämä tyttö on tallannut opinpolkunsa (sekä elämässä että koulunpenkillä) jo siihen vaiheeseen, että nyt alkaa tien päällystystyöt. Koskaan ei tule valmista ja aina jostain rehottaa joku rikkaruohon taimi, mutta kestän sen. Kestän, koska minä olen minä ja kaiken kukkuraksi: helvetin hyvä siinä!

Hyvät naiset ja herrat, nyt se alkaa!

Kunnioittavasti minun (ja joo joo teidänkin)

tuleva toimitusjohtaja J. Salmenoja
aka

Jii*

PS. Jiin blogi ei ole kadonnut, se vaan muuttaa hieman tyyliään. No worries!