Valmiit...

Seuraavaksi tapahtuu aina seuraavaa.

Ihmisen tulee uskaltaa.

Jos ei ole onnellinen, kannattaa tutkia tilannetta ja selvittää, onko asialle tehtävissä jotain. Useimmiten on. Joskus tarvittavat muutokset ovat pieniä arkipäivän asioita, mutta joskus tuntuu, kuin esteet edessä olisivat valtavia vuoria, joita siirtämään ei ihmisen pojasta ole. Pelkästään jo ajatustyö tällaisista muutoskohteista on askel parempaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että onnellisuuden tavoittelu on aivan yhtä mahdotonta kuin tosi rakkauden etsiminenkin. Onnellisuudelle (kuten rakkaudellekin) voi antaa puitteet, mutta lopputuloksen saavuttaminen ei ole (onneksi ja valitettavasti) vain meistä itsestämme kiinni. Läheisemme, elinympäristömme sekä valintamme ja jokaisen vastaantulijan valinnat vaikuttavat koko ajan - halusimme sitä tai emme.

Miksi kuulostan saarnaajalta?

Tiedän kokemuksesta, mitä on olla onneton. Tiedän, miltä tuntuu olla turhautunut. Tiedän, miten perseestä on tuntea olevansa merkityksetön.

Minulla asiat lähtivät parempaan suuntaan vaiheittaisesta tiedostamisesta. Sitten seurasi suvantovaihe, jossa tunnusteltiin, mihin suuntaan nyt kannattaisi sitten oikein mennä. Sitten alkoi karsinta: elämästä piti karsia pois onnellisuuden edestä sitä hidastavat tekijät. Tämän jälkeen tuli aika konkretisoida tavoitteet ja alkaa kasata elämää uudestaan niiden pohjalta.

Nyt olen onnellinen. Pysähdyn vähän väliä miettimään, että kannattiko luopua turvallisuudesta, varmuudesta ja sukeltaa pää edellä tuntemattomaan? Ai kannattiko? No kuule kyllä, sillä silloin kun turvallisuus muuttuu tylsyydeksi, varmuus turhauttavuudeksi eikä pää edellä uskalla kävellä edes lähikauppaan, ei elämä ole enää elämisen arvoista. Pahinta siinä on, että sitä ei meinaa nähdä. Mutta, voi pojat, sitten kun sen näkee ja lähtee toimeenpanemaan asioita, sitten se vasta kolahtaa päälle.

Se onnellisuus.

Olen vapaa, teen vain asioita, joista pidän ja joista nautin. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Toki elämässä on aina myös ikäviä asioita, velvollisuuksia joita ei niin mielellään tekisi. Mutta näidenkin asioiden kanssa eläminen on paljon helpompaa, kun se muu paketti on kasassa ja toimii.

Fiilistä voi vain yrittää pukea sanoiksi. Toivottavasti tästä jotain tolkkua edes sai. Tässä vielä pari keinoa, joilla tavoitella fiilistäni tässä uuden elämän ensimmäisinä hetkinä:

Kaija Koo: Vapaa

Kaija Koo: Kaunis rietas onnellinen

Kiitos.

Jules*

Paikoillanne...

luet UI! Production & Publicationin blogia. Päätin perustaa blogin jo tässä vaiheessa, kun suunnittelutyö on fiilistelyasteella, firman toimenkuva toivomusvaiheessa ja kaikki muutenkin levällään kuin [täytä tähän vapaa valintainen genetiivi ja nominatiivi haluamastasi substantiivista]. Näin kaikki halukkaat pääsevät mukaan matkalle. Blogini tarkoituksena ei ole opettaa kenellekään mitään eikä opastaa firman perustamisessa. Tarkoituksenani on avata teille erästä taivalta tällä tiellä ja se taival on minun. Astele sinä missä halajat, tämä tyttö on tallannut opinpolkunsa (sekä elämässä että koulunpenkillä) jo siihen vaiheeseen, että nyt alkaa tien päällystystyöt. Koskaan ei tule valmista ja aina jostain rehottaa joku rikkaruohon taimi, mutta kestän sen. Kestän, koska minä olen minä ja kaiken kukkuraksi: helvetin hyvä siinä!

Hyvät naiset ja herrat, nyt se alkaa!

Kunnioittavasti minun (ja joo joo teidänkin)

tuleva toimitusjohtaja J. Salmenoja
aka

Jii*

PS. Jiin blogi ei ole kadonnut, se vaan muuttaa hieman tyyliään. No worries!