Varovaisuus ei ole luovuttamista

Päätöksen tekeminen on joskus vaikeaa. Varsinkin kun kyseessä saattaa olla elämäni isoin asia.

Itse päättäminen on kohtuu helppoa. Päätöksen tuomien muutosten nieleminen vaikeampaa.

Jos lykkään toiminimen perustamista tammikuuhun saakka ja toimin siihen asti yritysmäisesti, mutta osuuskunnan palkkalistoilla, säästän suuren summan esimerkiksi vakuutusmaksuissa ja ennakkoveroissa ja etenkin säästän aikaa, kun en joudu tuhertamaan byrokratian parissa. Lisäksi minulla olisi työttömyysturva, mikäli jostain syystä toiminta ei lähtisikään kannattamaan. Lisäksi minulla olisi mahdollisuus hakea starttirahaa vuoden alusta, mikäli jostain syystä toiminta ei lähtisikään ihan täysillä kannattamaan.

Syitä siis näin toimimiseen on monta.

Ongelma on enemmän henkinen. Olen ollut niin valmis. Olen suunnitellut tätä niin kauan. Olen valmistautunut. Olen kuvitellut, että tämä on ainoa vaihtoehto ja nyt... yhtäkkiä saan apua, helpotusta, tukea - että pääsen alkuun.

MIKSI KAIKKI TUNTUU NIIN PALJON JÄRKEVÄMMÄLTÄ, KUN ASIAT KIRJOITTAA YLÖS?!

Olisi tyhmää hypätä pää edellä laiturilta. Siellä voi olla kiviä.
Olisi tyhmää olla hyödyntämättä mahdollisuus, jonka avulla voin keskittyä alussa olennaiseen.
Rohkeutta on myöntää tarvitsevansa apua.
Vielä rohkeampaa on ottaa apu vastaan.
Rohkeutta on uskaltaa aloittaa varovaisesti.
Vielä rohkeampaa on myöntää itselleen, että tämä ei tarkoita epäonnistumista.
Kaikkein rohkeinta on tiedostaa, että tämä auttaa minua ja yritystäni menestymään. Ja senhän me aiomme tehdä: me aiomme menestyä.

Minä en ole tyhmä.
Olen rohkea.

Kiitos.

Jules*

Jakkupuku ja korkkarit? eikä vaan farkkuhame ja tennarit!

Kävipä niin, että nettilässä (kuten isäni internetiä kutsuu) seikkaillessani löysin osoitteen perustayritys piste fi. Aloin täyttää palvelimella perustamispapereita, kun huomasin maininnan: "Aina kannattaa hakea starttirahaa" - no hain. Tänään sitten kävin tsekkaamassa hakemuksen tilaa ja siellä kehoitettiin soittamaan te-keskukseen. Soitin jäbälle, joka kehoitti hakemaan verottajalta todistuksen veroista ja veloista ja tulemaan käymään.

Tässä vaiheessa soitin sitten yritystoimintani Viralliselle Neuvonantajalle, J. Salmenojalle ja konsultoin häntä tästä kaikesta. Hän kannusti panostamaan te-jäbän tapaamiseen täysillä, sillä aina siitä voi jotain hyötyä, ei välttämättä starttirahaa (koska olen edelleen opiskelija ja byrokratian mielestä en tällöin ole potentiaalinen yrityksen perustaja), mutta ainakin neuvoja ja konsultaatiota. Päätin, että teen ihan flyeripohjan malliksi ja tulostan liiketoimintasuunnitelman ja laitan käyntikortit ja kaikki matskut nätisti mappiin ja porhallan paikalle, en suinkaan jakkupuvussa ja korkkareissa, vaan reteesti vaan farkkuhameessa ja tennareissa JA NÄYTÄN, MIKÄ OLEN NAISIANI!

Parasta tässä oli se, että vaikka tosiaan en sieltä myöntävän starttirahapäätöksen kanssa ulos marssisikaan, tajusin tästä kaikesta jotain. Olen koko ajan vain pähkäillyt ja voihkinut ja ahdistuneena puhissut näiden byrokratiakiemuroiden kanssa. Olen valittanut siipattarelleni, kuinka byrokratia tappaa halun alkaa yrittäjäksi, koska se vie aikaa siltä kaikelta muulta, mikä on niin paljon kivempaa. Nyt tajusin, että minun ei tarvitsekaan suoriutua tästä kaikesta puhinasta yksin, vaan voin hyödyntää tällaisten jäbien kaltaisten heppujen apua. Jäbä siellä te-keskuksessa ihan ilmaiseksi minua neuvoo ja opastaa. Yksityisyrittäminen ei tarkoita sitä, että pitäisi kaikesta suoriutua yksin. Itsenäinen ammatinharjoittaja uskaltaa pyytää apua asiantuntijoilta (kuten Viralliselta Neuvonantajalta ja muilta - kiitos vaan <3).

LOPPUKEVENNYS: tuottaja itse valitsi tällaisen kuvan itsestään vallan flyerissa käytettäväksi. Hän myös kuvailee itseään flyerissa näin:

"Julia on kolmikymppinen stadilaismimmi, joka tekee nyt sitä, mitä haluaa. Hän on koulutukseltaan yritysviestintään suun-tautunut tradenomi (2008) sekä kulttuu-rituottaja (2012). Hän on myös opiskel-lut viestinnän appron avoimessa yliopis-tossa. Työelämässä hän on ehtinyt kokea toimittajan työtä, järjestöhommia, myyn-tityötä sekä markkinointitehtäviä.

Julia ei halua tehdä töitä kahdeksasta neljään maanantaista perjantaihin. Hän haluaa tehdä duunia, joka antaa jotain – ja ottaa vielä enemmän.

Vapaa-aikaansa Julia viettää rakkaansa ja kahden kissansa kanssa Gilmoren tyttöjä tai Frendejä katsellen. Ei juuri muuta. Tai joskus se neuloo. Tai kuuntelee Apulantaa. Rock rock."

Teidän,

Jules*

Alkaa muuten jo jännittää

Elokuun ensimmäinen päivä häämöttää jo reilun parin viikon päässä (TJ 16). Se tarkoittaa sitä, että sitten sitä ollaan itsenäisiä ammatinharjoittajia, yrittäjiä, itse itsensä herroja. Tunnelmaa kuvaa hyvin englanninkielinen sana overwhelming, koska olen ihan all over the place. Jännittää kovasti, mutta sillä lailla hyvällä tavalla - ihan kuin olisi synttärit!

Nämä viimeiset viikot ja päivät on buukattu minuutin tarkkuudella täyteen kaikkea. Tietenkin on sovittavia töitä projekteissa, jotka pitää hoitaa - tapaamisia, sähköpostittelua, puheluita ja niin edelleen. Myös projekti Valmistuminen on eri kovasti työn alla - ensi viikolla on tentti ja heinäkuun loppuun mennessä aika monen tehtävän palautus. Selkä jumittaa, mikä ei menoa haittaa - kyllä tämä naputtelu sujuu, kunhan asento on kunnossa (lue = kolme tyynyä tukemassa, toinen jalka koukussa ja toinen sohvan selkänojalla). Sellainen härkänen asenne päällä, että oksat pois!

Kaikki on edennyt enemmän kuin hyvin. Olenko ansainnut tämän kaiken? Pitää nyt vain ymmärtää, että kyllä olen ansainnut, olen tehnyt kovasti töitä. Koska olen tällainen pessimistin pirulainen, en malta olla ajattelematta, että kohta kuitenkin tapahtuu jotain ikävää. Eräs ystäväni sanoi minulle mennä viikolla, että ainahan jotain ikävää tapahtuu, mutta kun on pitkään mennyt hyvin ja on onnellinen ja perusteet kunnossa, jaksaa silloin ne ikävät asiat ja vaikeamman kauden yli helpommin. Tämän sisäistin ja ai että helpotti henkinen paniikki! Olen ehkä vähän naurettava stressaaja, mutta hei, se kuuluu mun persoonaan! ;)

Tänään UI! liittyi Twitteriin. Twitter tulee olemaan tärkeä tiedotuskanava UI!:lle, koska sitä kautta monet tahot saavat tietoa toiminnastamme ja sitä kautta pääsemme kertomaan, mitä ihan oikeasti teemme. Seuraa UI!:n tapahtumia Twitterissä @UI_PP!

No mutta. Nyt jatkuu työ!

Jules*

T:mi J. Salmenoja starttaa pian

Sen verran haipakkaan ovat edenneet asiat, että toiminimi odottaa perustamistaan. Uusia projekteja ja asiakkaita on löytynyt sekä sopivien sattumien että tuttujen kautta, asiakaskuntaa täytyy toki vielä vakiinnuttaa, mutta estettä yrityksen perustamiselle ei enää ole!

Joulukuussa häämöttävä valmistuminen vaatii kuitenkin vielä paljon töitä, mutta eihän sen helppoa pidä ollakkaan! Opinnäytetyöni on järkeytynyt opasmaiseen muotoon: haluan auttaa muitakin saman alan ihmisiä yrittäjiksi, kannustaa omalla esimerkilläni uskaltamaan.

Erittäin työläs on myös yrityksen perustamisvaihe. Itse toiminimen perustaminenhan on helppoa ja yksinkertaista, mutta monta asiaa pitää huolehtia kuntoon ennen sitä. Aloitusvaihe on haastava, koska kaikki pitää aloittaa alusta. Jokaisen asiakkaan kanssa asiat tehdään ensimmäistä kertaa, ei ole tuttuja kaavoja, joihin nojata (tosin näin ei ole myöskään kangistunutta ja urautunutta toimintaa, vaan kaikki tehdään sydämellä ja ajatuksella!).

Eilinen tapaaminen oli erityisen tärkeä sekä firmalle että minulle. Sanoin työhönottotilanteessa jotain, mitä välttämättä ei kannattaisi ääneen tällaisessa tilanteessa sanoa. Sanoin, että en tee tätä rahan takia. Tämä on täysin totta. Olen ehtinyt tekemään elämäni aikana työtä, josta olen saanut keskitasoisen korvauksen, mutta joka ei antanut minulle mitään, vaikka minä annoin sille kaikkeni. Tästä (ja lukuisista muista työtehtävistä) viisastuneena haluan tehdä työtä, josta nautin, jolle elän. Tämä voi kuulostaa melko naiiviilta ajattelutavalta, mutta seison sanojeni takana. Olen valmis tekemään leikkauksia taloudellisessa tilanteessani, elämään riskillä ja pärjäämisen rajoilla, kunhan vain saan tehdä sitä, mitä haluan ja missä olen hyvä.

Sanoin siis eilen ääneen, että en tee tätä rahan takia. Sanoin näin, koska tiedän, että työ, jota teen ja ala, jolla sitä teen, on täynnä elämyksiä ja kokemuksia, joita ei voi rahassa mitata. Asiakkaan onnistumisen eteen teen kaikkeni ja koska tiedän, mitä osaan ja missä olen hyvä, odotan myös saavani hyvin tehdystä työstä sen mukaisen korvauksen. Saatan vielä kompastua tähän ajattelumalliini, mutta uskon, että maailmassa pärjäävät ne, jotka tekevät, eivätkä ne jotka haaveilevat. Olen valmis uhraamaan paljon saadakseni tehdä sitä, mitä rakastan. Olen ottanut noudattaakseni Tyttö sinä olet tähti-elokuvasta lainatun repliikin, elämänohjeen, ja suosittelen tätä muillekin:
"Sunekin myy maaleja kaheksast neljään, et se vois tehä sitä, mitä se oikeesti haluu tehä."
Myös PMMP-yhtyeen Mira Luoti työskentelee silloin tällöin kaupan kassalla voidakseen panostaa unelmaansa.

Uskalla olla oman elämäsi Sune. Oman elämäsi Mira Luoti.

Minä uskallan.
Lähtölaskenta itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi käynnistyy:

10
9
8
....

teidän,

Jules*