tiistai 31. heinäkuuta 2012

Varovaisuus ei ole luovuttamista

Päätöksen tekeminen on joskus vaikeaa. Varsinkin kun kyseessä saattaa olla elämäni isoin asia.

Itse päättäminen on kohtuu helppoa. Päätöksen tuomien muutosten nieleminen vaikeampaa.

Jos lykkään toiminimen perustamista tammikuuhun saakka ja toimin siihen asti yritysmäisesti, mutta osuuskunnan palkkalistoilla, säästän suuren summan esimerkiksi vakuutusmaksuissa ja ennakkoveroissa ja etenkin säästän aikaa, kun en joudu tuhertamaan byrokratian parissa. Lisäksi minulla olisi työttömyysturva, mikäli jostain syystä toiminta ei lähtisikään kannattamaan. Lisäksi minulla olisi mahdollisuus hakea starttirahaa vuoden alusta, mikäli jostain syystä toiminta ei lähtisikään ihan täysillä kannattamaan.

Syitä siis näin toimimiseen on monta.

Ongelma on enemmän henkinen. Olen ollut niin valmis. Olen suunnitellut tätä niin kauan. Olen valmistautunut. Olen kuvitellut, että tämä on ainoa vaihtoehto ja nyt... yhtäkkiä saan apua, helpotusta, tukea - että pääsen alkuun.

MIKSI KAIKKI TUNTUU NIIN PALJON JÄRKEVÄMMÄLTÄ, KUN ASIAT KIRJOITTAA YLÖS?!

Olisi tyhmää hypätä pää edellä laiturilta. Siellä voi olla kiviä.
Olisi tyhmää olla hyödyntämättä mahdollisuus, jonka avulla voin keskittyä alussa olennaiseen.
Rohkeutta on myöntää tarvitsevansa apua.
Vielä rohkeampaa on ottaa apu vastaan.
Rohkeutta on uskaltaa aloittaa varovaisesti.
Vielä rohkeampaa on myöntää itselleen, että tämä ei tarkoita epäonnistumista.
Kaikkein rohkeinta on tiedostaa, että tämä auttaa minua ja yritystäni menestymään. Ja senhän me aiomme tehdä: me aiomme menestyä.

Minä en ole tyhmä.
Olen rohkea.

Kiitos.

Jules*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti