Sen verran haipakkaan ovat edenneet asiat, että toiminimi odottaa perustamistaan. Uusia projekteja ja asiakkaita on löytynyt sekä sopivien sattumien että tuttujen kautta, asiakaskuntaa täytyy toki vielä vakiinnuttaa, mutta estettä yrityksen perustamiselle ei enää ole!
Joulukuussa häämöttävä valmistuminen vaatii kuitenkin vielä paljon töitä, mutta eihän sen helppoa pidä ollakkaan! Opinnäytetyöni on järkeytynyt opasmaiseen muotoon: haluan auttaa muitakin saman alan ihmisiä yrittäjiksi, kannustaa omalla esimerkilläni uskaltamaan.
Erittäin työläs on myös yrityksen perustamisvaihe. Itse toiminimen perustaminenhan on helppoa ja yksinkertaista, mutta monta asiaa pitää huolehtia kuntoon ennen sitä. Aloitusvaihe on haastava, koska kaikki pitää aloittaa alusta. Jokaisen asiakkaan kanssa asiat tehdään ensimmäistä kertaa, ei ole tuttuja kaavoja, joihin nojata (tosin näin ei ole myöskään kangistunutta ja urautunutta toimintaa, vaan kaikki tehdään sydämellä ja ajatuksella!).
Eilinen tapaaminen oli erityisen tärkeä sekä firmalle että minulle. Sanoin työhönottotilanteessa jotain, mitä välttämättä ei kannattaisi ääneen tällaisessa tilanteessa sanoa. Sanoin, että en tee tätä rahan takia. Tämä on täysin totta. Olen ehtinyt tekemään elämäni aikana työtä, josta olen saanut keskitasoisen korvauksen, mutta joka ei antanut minulle mitään, vaikka minä annoin sille kaikkeni. Tästä (ja lukuisista muista työtehtävistä) viisastuneena haluan tehdä työtä, josta nautin, jolle elän. Tämä voi kuulostaa melko naiiviilta ajattelutavalta, mutta seison sanojeni takana. Olen valmis tekemään leikkauksia taloudellisessa tilanteessani, elämään riskillä ja pärjäämisen rajoilla, kunhan vain saan tehdä sitä, mitä haluan ja missä olen hyvä.
Sanoin siis eilen ääneen, että en tee tätä rahan takia. Sanoin näin, koska tiedän, että työ, jota teen ja ala, jolla sitä teen, on täynnä elämyksiä ja kokemuksia, joita ei voi rahassa mitata. Asiakkaan onnistumisen eteen teen kaikkeni ja koska tiedän, mitä osaan ja missä olen hyvä, odotan myös saavani hyvin tehdystä työstä sen mukaisen korvauksen. Saatan vielä kompastua tähän ajattelumalliini, mutta uskon, että maailmassa pärjäävät ne, jotka tekevät, eivätkä ne jotka haaveilevat. Olen valmis uhraamaan paljon saadakseni tehdä sitä, mitä rakastan. Olen ottanut noudattaakseni Tyttö sinä olet tähti-elokuvasta lainatun repliikin, elämänohjeen, ja suosittelen tätä muillekin:
"Sunekin myy maaleja kaheksast neljään, et se vois tehä sitä, mitä se oikeesti haluu tehä."
Myös PMMP-yhtyeen Mira Luoti työskentelee silloin tällöin kaupan kassalla voidakseen panostaa unelmaansa.
Uskalla olla oman elämäsi Sune. Oman elämäsi Mira Luoti.
Minä uskallan.
Lähtölaskenta itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi käynnistyy:
10
9
8
....
teidän,
Jules*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti